Kuka puhuu tavallisen ihmisen puolesta - ja mitä me oikeasti näemme?
Päätöksen teko ei tapahdu tyhjiössä.
Mahdollistaa tärkeiden asioiden esiin tuominen.
Haluan jatkaa näiden tarinoiden kertomista. Jos koet, että tämä työ on tärkeää ja arjen todellisuus ansaitsee äänen, voit tukea toimintaa lukemalla maksullisia artikkeleita. Jokainen tuki auttaa pitämään Arjen totuuden elossa.
Kun velka ei enää muistuta alkuperäistä - ja velallinen yrittää pysyä perässä viiden eri velan kanssa
Velka alkaa aina yhdestä sopimuksesta, yhdestä tarpeesta, yhdestä päätöksestä. Mutta vuosien aikana velka ei pysy samanlaisena. Se kasvaa, muuttuu ja siirtyy, ja lopulta velallinen ei tunnista mistä kaikki alkoi.
Kun Velka ei enää ole kahden välinen sopimus - se on liiketoimintamalli
Velka syntyy kahden välillä, mutta ei pysy siinä
Kun velkaantuminen maksaa yhteiskunnalle - ja hyöty kasautuu harvoille
Puheenvuoro
Velka ei hyödytä ketään - paitsi niitä, jotka myöntävät lainan ja perivät sen
Suomessa elää sitkeästi käsitys siitä, että ulosottoon päädytään holtittoman kulutuksen tai välinpitämättömyyden seurauksena. Tämä ajatus elää vahvana, vaikka tilastot ja järjestelmän rakenne kertovat aivan toisenlaista tarinaa.
Kun laina myönnetään ahneuksissaan - miksi vain velallinen kantaa moraalisen taakan?
Suomessa velkaantunut ihminen kantaa yhä raskasta moraalista leimaa. Hänestä sanotaan, että "olisi pitänyt elää oikein", "ei olisi pitänyt ottaa lainaa", tai "vastuu on aina velallisella".
Tukien varassa vai rakenteiden loukussa? - Suomalaisten arjen totuus, josta ei puhuta
Me pyöritämme suomea - mutta kuka kuulee meitä?
Me olemme ne , jotka hoitavat vanhukset, siivoavat koulut, ajavat bussit, kuljettavat tavarat, seisovat kaupan kassalla, lastaavat varastot ja huolehtivat lapsista. Me olemme ne, jotka tekevät työn, joilla Suomi pyörii. Me tuotamme bruttokanasantuotteen, maksamme verot, pidämme arjen käynnissä.
Miksi luottotiedoista tuli moraalimittari - vaikka niiden ei koskaan pitänyt olla sellaisia?
Kun luottotietojärjestelmä aikoinaan luotiin, sen tarkoitus oli yksinkertainen: suojata pankkeja ja yrityksiä luottotappioilta. Se oli taloudellinen työkalupakki - ei psykologinen, ei moraalinen, ei yhteiskunnallinen arviointikeino.
Luottotiedoton ei ole riski - vain ihminen, joka yrittää selvitä
Luottotiedoton voi käydä töissä, maksaa vuokransa ajallaan ja elättää perheensä - mutta silti jäädä ilman kotia. Monen mielestä maksuhäiriö tarkoittaa "epäluotettavaa ihmistä", vaikka todellisuudessa se kertoo vain siitä, että elämä joskus horjahti.
Työssäkäyvä köyhä - uusi normaali
Kun töissä käyminen ei tarkoita enää toimeentuloa
Kuka puhuu tavallisen ihmisen puolesta - ja mitä me oikeasti näemme?
Päätöksen teko ei tapahdu tyhjiössä.
Kun velka ei enää muistuta alkuperäistä - ja velallinen yrittää pysyä perässä viiden eri velan kanssa
Velka alkaa aina yhdestä sopimuksesta, yhdestä tarpeesta, yhdestä päätöksestä. Mutta vuosien aikana velka ei pysy samanlaisena. Se kasvaa, muuttuu ja siirtyy, ja lopulta velallinen ei tunnista mistä kaikki alkoi.
Kun Velka ei enää ole kahden välinen sopimus - se on liiketoimintamalli
Velka syntyy kahden välillä, mutta ei pysy siinä
Kun velkaantuminen maksaa yhteiskunnalle - ja hyöty kasautuu harvoille
Puheenvuoro
Velka ei hyödytä ketään - paitsi niitä, jotka myöntävät lainan ja perivät sen
Suomessa elää sitkeästi käsitys siitä, että ulosottoon päädytään holtittoman kulutuksen tai välinpitämättömyyden seurauksena. Tämä ajatus elää vahvana, vaikka tilastot ja järjestelmän rakenne kertovat aivan toisenlaista tarinaa.
Kun laina myönnetään ahneuksissaan - miksi vain velallinen kantaa moraalisen taakan?
Suomessa velkaantunut ihminen kantaa yhä raskasta moraalista leimaa. Hänestä sanotaan, että "olisi pitänyt elää oikein", "ei olisi pitänyt ottaa lainaa", tai "vastuu on aina velallisella".
Tukien varassa vai rakenteiden loukussa? - Suomalaisten arjen totuus, josta ei puhuta
Me pyöritämme suomea - mutta kuka kuulee meitä?
Me olemme ne , jotka hoitavat vanhukset, siivoavat koulut, ajavat bussit, kuljettavat tavarat, seisovat kaupan kassalla, lastaavat varastot ja huolehtivat lapsista. Me olemme ne, jotka tekevät työn, joilla Suomi pyörii. Me tuotamme bruttokanasantuotteen, maksamme verot, pidämme arjen käynnissä.
Miksi luottotiedoista tuli moraalimittari - vaikka niiden ei koskaan pitänyt olla sellaisia?
Kun luottotietojärjestelmä aikoinaan luotiin, sen tarkoitus oli yksinkertainen: suojata pankkeja ja yrityksiä luottotappioilta. Se oli taloudellinen työkalupakki - ei psykologinen, ei moraalinen, ei yhteiskunnallinen arviointikeino.
Luottotiedoton ei ole riski - vain ihminen, joka yrittää selvitä
Luottotiedoton voi käydä töissä, maksaa vuokransa ajallaan ja elättää perheensä - mutta silti jäädä ilman kotia. Monen mielestä maksuhäiriö tarkoittaa "epäluotettavaa ihmistä", vaikka todellisuudessa se kertoo vain siitä, että elämä joskus horjahti.
Työssäkäyvä köyhä - uusi normaali
Kun töissä käyminen ei tarkoita enää toimeentuloa
Kuka puhuu tavallisen ihmisen puolesta - ja mitä me oikeasti näemme?
Päätöksen teko ei tapahdu tyhjiössä.
Kun velka ei enää muistuta alkuperäistä - ja velallinen yrittää pysyä perässä viiden eri velan kanssa
Velka alkaa aina yhdestä sopimuksesta, yhdestä tarpeesta, yhdestä päätöksestä. Mutta vuosien aikana velka ei pysy samanlaisena. Se kasvaa, muuttuu ja siirtyy, ja lopulta velallinen ei tunnista mistä kaikki alkoi.
Kun Velka ei enää ole kahden välinen sopimus - se on liiketoimintamalli
Velka syntyy kahden välillä, mutta ei pysy siinä
Kun velkaantuminen maksaa yhteiskunnalle - ja hyöty kasautuu harvoille
Puheenvuoro
Velka ei hyödytä ketään - paitsi niitä, jotka myöntävät lainan ja perivät sen
Suomessa elää sitkeästi käsitys siitä, että ulosottoon päädytään holtittoman kulutuksen tai välinpitämättömyyden seurauksena. Tämä ajatus elää vahvana, vaikka tilastot ja järjestelmän rakenne kertovat aivan toisenlaista tarinaa.
Kun laina myönnetään ahneuksissaan - miksi vain velallinen kantaa moraalisen taakan?
Suomessa velkaantunut ihminen kantaa yhä raskasta moraalista leimaa. Hänestä sanotaan, että "olisi pitänyt elää oikein", "ei olisi pitänyt ottaa lainaa", tai "vastuu on aina velallisella".
Tukien varassa vai rakenteiden loukussa? - Suomalaisten arjen totuus, josta ei puhuta
Me pyöritämme suomea - mutta kuka kuulee meitä?
Me olemme ne , jotka hoitavat vanhukset, siivoavat koulut, ajavat bussit, kuljettavat tavarat, seisovat kaupan kassalla, lastaavat varastot ja huolehtivat lapsista. Me olemme ne, jotka tekevät työn, joilla Suomi pyörii. Me tuotamme bruttokanasantuotteen, maksamme verot, pidämme arjen käynnissä.
Miksi luottotiedoista tuli moraalimittari - vaikka niiden ei koskaan pitänyt olla sellaisia?
Kun luottotietojärjestelmä aikoinaan luotiin, sen tarkoitus oli yksinkertainen: suojata pankkeja ja yrityksiä luottotappioilta. Se oli taloudellinen työkalupakki - ei psykologinen, ei moraalinen, ei yhteiskunnallinen arviointikeino.
Luottotiedoton ei ole riski - vain ihminen, joka yrittää selvitä
Luottotiedoton voi käydä töissä, maksaa vuokransa ajallaan ja elättää perheensä - mutta silti jäädä ilman kotia. Monen mielestä maksuhäiriö tarkoittaa "epäluotettavaa ihmistä", vaikka todellisuudessa se kertoo vain siitä, että elämä joskus horjahti.
Työssäkäyvä köyhä - uusi normaali
Kun töissä käyminen ei tarkoita enää toimeentuloa
Kun velka ei enää ole kahdenvälinen sopimus - se on liiketoiminta malli
Velka syntyy kahden välillä, mutta ei pysy siinä
Velka syntyy aina kahden välisestä hetkestä. Toinen tarvitsee apua, toinen tarjoaa sitä rahana. Näin sen pitäisi toimia alusta loppuun: selkeä sopimus, selkeä vastuu, selkeä suhde.
Mutta nykyisessä järjestelmässä velka ei enää pysy kahden välillä. Heti kun velka siirtyy eteen päin, se muuttuu joksikin muuksi kuin alkuperäiseksi sopimukseksi. Se muuttuu tuotteeksi, jota voidaan siirtää, myydä, ostaa, yhdistää ja hyödyntää - ilman että velallinen voi vaikuttaa siihen millään tavalla.
Kun velka muuttuu tuotteeksi
Kun laina myönnetään ihmiselle, jonka maksukyky on valmiiksi heikko, järjestelmä tietää riskin. Mutta riski ei ole este. Se on osa liiketoimintaa.
Heikko maksukyky tarkoittaa korkeampaa korkoa, suurempia kuluja ja parempaa tuottoa. Velka on jo syntyessään enemmän kuin sopimus. Se on sijoitus - ja sijoituksena se voi tuottaa enemmän kuin mikään tavallinen pankkituote.
Kun sama konserni voi myöntää velan ja periä sen
Monet rahoituskonsernit omistavat sekä lainayhtiöitä että perintätoimistoja. Tämä mahdollistaa sen, että sama konserni voi:
- myöntää velan
- siirtää sen omaan perintäyhtiöönsä
- lisätä kulut
- viedä asian käräjäoikeuteen
- periä lisää
Perintäkulut eivät ole rangaistus. Ne ovat tulonlähde - osa liiketoimintaketjua.
Kun velka myydään eteenpäin
Jos velkaa ei saada perittyä, se voidaan myydä eteenpäin. Velka voi vaihtaa omistajaa useita kertoja - muutamalla eurolla, muutamalla kympillä, murto-osalla alkuperäisestä summasta.
Uusi omistaja voi periä velan täysimääräisesti. Velka toimii kuin tavara, joka kulkee kädestä käteen.
Kun velka ostetaan takaisin
Velka voi kiertää lainanantajalta perintätoimistolle, sijoittajalle, toiselle perintätoimistolle ja lopulta samaan konserniin. Velka voi siis palata, joka sen alun perin myönsi. Velallinen ei näe tätä ketjua. Hän näkee vain uuden kirjeen ja uuden asianumeron.
Kun laillinen ei ole sama kuin oikeudenmukainen
Kaikki tämä on laillista. Mutta onko se moraalisesti oikein?
Onko oikein, että velka myönnetään heikolle maksukyvylle? Onko oikein, että sama toimija voi periä velkaa itseltään? Onko oikein, että velka voidaan myydä ilman velallisen suostumusta? Onko oikein, että velkaa kasvaa, vaikka ihminen maksaa?
Laki ei vastaa näihin kysymyksiin. Moraali vastaa - ja usein eri tavalla.
Velka ei ole enää sopimus - se on ketju
Velka ei enää ole kahdenvälinen sopimus. Se on liiketoimintamalli, jossa velka toimii tuotteena ja velallinen kohteena.
Kun ymmärretään tämä, voidaan myös keskustella siitä, kenen ehdoilla järjestelmä on rakennettu - ja kenen kustannuksella se toimii.
Kuka puhuu tavallisen ihmisen puolesta - ja mitä me oikeasti näemme?
Päätöksen teko ei tapahdu tyhjiössä.
Kun velka ei enää muistuta alkuperäistä - ja velallinen yrittää pysyä perässä viiden eri velan kanssa
Velka alkaa aina yhdestä sopimuksesta, yhdestä tarpeesta, yhdestä päätöksestä. Mutta vuosien aikana velka ei pysy samanlaisena. Se kasvaa, muuttuu ja siirtyy, ja lopulta velallinen ei tunnista mistä kaikki alkoi.
Kun Velka ei enää ole kahden välinen sopimus - se on liiketoimintamalli
Velka syntyy kahden välillä, mutta ei pysy siinä
Kun velkaantuminen maksaa yhteiskunnalle - ja hyöty kasautuu harvoille
Puheenvuoro
Velka ei hyödytä ketään - paitsi niitä, jotka myöntävät lainan ja perivät sen
Suomessa elää sitkeästi käsitys siitä, että ulosottoon päädytään holtittoman kulutuksen tai välinpitämättömyyden seurauksena. Tämä ajatus elää vahvana, vaikka tilastot ja järjestelmän rakenne kertovat aivan toisenlaista tarinaa.
Kun laina myönnetään ahneuksissaan - miksi vain velallinen kantaa moraalisen taakan?
Suomessa velkaantunut ihminen kantaa yhä raskasta moraalista leimaa. Hänestä sanotaan, että "olisi pitänyt elää oikein", "ei olisi pitänyt ottaa lainaa", tai "vastuu on aina velallisella".
Tukien varassa vai rakenteiden loukussa? - Suomalaisten arjen totuus, josta ei puhuta
Me pyöritämme suomea - mutta kuka kuulee meitä?
Me olemme ne , jotka hoitavat vanhukset, siivoavat koulut, ajavat bussit, kuljettavat tavarat, seisovat kaupan kassalla, lastaavat varastot ja huolehtivat lapsista. Me olemme ne, jotka tekevät työn, joilla Suomi pyörii. Me tuotamme bruttokanasantuotteen, maksamme verot, pidämme arjen käynnissä.
Miksi luottotiedoista tuli moraalimittari - vaikka niiden ei koskaan pitänyt olla sellaisia?
Kun luottotietojärjestelmä aikoinaan luotiin, sen tarkoitus oli yksinkertainen: suojata pankkeja ja yrityksiä luottotappioilta. Se oli taloudellinen työkalupakki - ei psykologinen, ei moraalinen, ei yhteiskunnallinen arviointikeino.
Luottotiedoton ei ole riski - vain ihminen, joka yrittää selvitä
Luottotiedoton voi käydä töissä, maksaa vuokransa ajallaan ja elättää perheensä - mutta silti jäädä ilman kotia. Monen mielestä maksuhäiriö tarkoittaa "epäluotettavaa ihmistä", vaikka todellisuudessa se kertoo vain siitä, että elämä joskus horjahti.
Työssäkäyvä köyhä - uusi normaali
Kun töissä käyminen ei tarkoita enää toimeentuloa